Matkan varrella koettuja vaaratilanteita

Muut sivut

Moottoripyöräsivulle

Oppia ikä kaikki, erityisesti prätkän selässä

Moottoripyörällä ajaminen on oikeasti vaarallista touhua, sanotaan mitä sanotaan. Silmät pitää olla selässäkin ja huomiokyky täysillä päällä koko ajan. Oma tarkkailu, liikennetilanteen analyysi ja oikeat toimenpiteet ovat hengissä selviämisen perusta. Muihin ei voi luottaa, eikä oikeassa oleminen lohduta jos makaa sairaalan sängyssä tai ruumisarkussa.

Kerään tälle sivulle esimerkkejä itse kokemistani vaaratilanteista ja niihin johtaneista syistä.

Tässä eri tarinat:

10.11.2007, lauantai kello 16:15. Espoon Suomenoja - räntäsateessa liikenneympyrässä auto eteen.

08.09.2007 lauantai, kello 17:15. Porkkala: kaksi koiraa tulossa alle.

Kesäkuu 2007, Honda on rekisterissä Suomessa

8.6.2006, Kommentti

12.3.2005 lauantai kello 13:30. Desaru, Malesia: ohitustilanne, oma, paha virhe.

Takaisin ylös

10.11.2007, lauantai kello 16:15. Espoon Suomenoja - räntäsateessa liikenneympyrässä auto eteen.

Takaisin ylös

Tämä ei päässyt vaaratilanteeksi saakka - pulssi kyllä nousi ja kädet vapisivat.

Hopean talviteloille laitto oli viivästynyt huonojen säiden ja kiireiden vuoksi; aina kun oli aikaa, satoi, kun ei satanut, ei ollut aikaa. Vasta marraskuun puolessa välissä oli sekä aikaa että kuivaa. Paitsi että kun olin saanut pyörän pestyä Suomenojan Shellin itsepalvelupesussa, alkoi sataa vettä ja räntää.

Lähdin kohti kotia uuden, suuren kiertoliittymän kautta. Mahtoiko olla huono näkyvyys vai pelkkä moottoripyörän näkemisen marraskuussa aiheuttama hämmästys, mutta Martinsillan suunnasta tunki eteen VW Golf. Ei siinä hätää ollut, mutta jotain meni pieleen, koska ilman kunnon jarrutusta ja väistöä (taas) olisin jäänyt alle tai ajanut päin.

Kotiin päästyäni huuhtelin puutarhaletkulla pyörästä maantiesuolat pois. Seuraavana päivänä, Hopean kuivuttua kunnolla, otin siitä akun irti ja peittelin katoksen nurkkaan muutamaksi kuukaudeksi odottamaan parempia kelejä.

Takaisin ylös

08.09.2007 lauantai, kello 17:15. Porkkala: kaksi koiraa tulossa alle.

Takaisin ylös

Kävimme iltapäivä-ajelulla Heidin kanssa, esimmäistä kertaa tänä kesänä, ettei vain jää liian myöhäiseksi.

Heidihän osti pikku-Yamahansa kesänkorvalla, mutta tällä on ollut niin kiire ettemme ole aiemmin päässeet kahden pyörän kanssa liikkeelle. Nyt pääsimme ja päätimme ajella mutkateitä Porkkalan kärkeen kahville. Kirsi teki maukkaat eväät, ja Heidi päräytti pihaamme siinä puoli neljän maissa.

Ajelimme rauhallisesti halki hienon alkusyksyn päivän. Taivas uhkaili tummilla pilvillään, mutta sadetta ei tullut pisaraakaan. Kirsi ja minä tunnemme reitin aika hyvin, niinpä sisäkurvin puoleinen saapas otti maahan muutamassa mutkassa joissa hyvä näkyvyys salli kevyen kanttaamisen. Kahvittelun jälkeen palasimme takaisin edelleen rauhallisesti, sellaista viittä-kuuttakymppiä, tiehän on todella mutkallinen ja hirvet alkavat olla liikkeellä illan hämärtyessä.

Ajoin ensimmäisenä. Eräässä alamäessä näin sivusilmällä pusikon läpi että pihatieltä oikealta juoksee varsin kookkaita koiria suoraan tielle ja eteemme. Niin ne tekivätkin. Onneksi olin jo ehtinyt alkaa reagoida, eli jarruttaa ja yrittää ohjata jotenkin järkevästi piskien keskelle. Olin melko varma että osuisimme jälkimmäiseen, ensimmäinen ehtisi alta ohi. Jyrkässä alamäessä jarrukahvaa ja -poljinta sai käyttää ihan kunnolla ja Kirsi painoi selkään Hopean niiatessa syvään. Sain kuitenkin vauhtia pois niin että jälkimmäinen piski tajusi vaaran, teki lukkojarrutuksen ja pelkästään poltti viiksikarvansa pakoputkeemme.

Heidikin oli onneksi ajanut riittävän kaukana eikä törmännyt meihin, eikä hänen takanaan ajanut auto tappanut häntä!

Miksi näin kävi?

Vaikka ajoinkin hiljaksiin, en ajanut niin hiljaa että olisin ehtinyt pysäyttää ennen kuin koirat olivat allamme. Toisaalta, en oikein tiedä voisiko niin hitaasti enää ajaakaan, reipasta kävelyvauhtia.

Emme kuitenkaan tällä kertaa ajaneet koiran yli. Mikäli näin olisi käynyt olisimme mahdollisesti kaatuneet, mutta jarrutuksen vuoksi enää ehkä neljänkympin vauhdista. Mustelmia olisi tullut, mutta ei murtumia, paitsi mikäli Heidi olisi sitten ajanut päällemme, tai se takana ollut auto...

Kaiken A ja O, jälleen kerran, oli riittävän alhainen nopeus ja jatkuva etualan tarkkailu. Näin koirat jo niiden ollessa muutama metri tien sivusta ja sain pahimman vauhdin pois jatkuvasti harjoitelluilla väistöllä ja jarrutuksella. Niinpä kotimatkalla liikenteen salliessa tehtiin muutama terävä vastaohjausväistöliike joita Kirsi inhoaa mutta jotka hän hyväksyy koska niiden avulla säilytään kunnossa.

Takaisin ylös

Kesäkuu 2007, Honda on rekisterissä Suomessa

Muutin Singaporesta Suomeen 2006-07 vuodenvaihteessa reilut puolitoista vuotta Kirsin jälkeen. Toin tietenkin Hopean mukanani. Pyörä saatiin Suomessa rekisteriin ilman mitään ongelmia ja nyt kesäkuun loppupuolelle päästyä on mittariin tullut noin 2700 kilometriä. Toistaiseksi ilman vaaratilanteita.

Toukokuun lopussa kävin Nokialla MP69-kerhon järjestämällä Motoristi Survival ennankoivan ajon kurssilla. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Tämän linkin takaa löytyy kurssista hyvin lyhyt selostus.

Takaisin ylös

8.6.2006, Kommentti

Tuosta alla kuvatusta tapauksesta on nyt vuosi ja kolme kuukautta. Sinä aikana siirryin takaisin työelämään joten kilometrejä on jäänyt taakse hurjasti vähemmän. Toisaalta moottoripyörä on palvellut arkikulkuneuvona autottomalla miehellä yksin Singaporessa, eli ajaminen on tapahtunut pääasiassa vilkkaassa ruuhkaliikenteessä kaistojen välissä.

Yhtään vaaratilannetta ei ole ollut, ei edes läheltä piti.

Nyt täytyy koputtaa puuta ja keskittyä ajamiseen entistäkin tarkemmin.

Takaisin ylös

12.3.2005 lauantai kello 13:30. Desaru, Malesia: ohitustilanne, oma, paha virhe.

Takaisin ylös

Ajoimme Kirsin kanssa Malesiassa maantietä Desarusta kohti Kota Tinggiä ja edelleen kohti Johor Bahrua.

Sää oli moitteeton, kuivaa, ei täyttä auringonpaistetta, ei tuulta. Liikennettä oli aika paljon, mutta jonot eivät olleet jatkuvia, joten ohittaminen kannatti. Desarun maantie on mäkinen, mutta varsin suora ja pinnaltaan hyväkuntoinen. Se kulkee valtavien öljypalmuplantaasien halki. Nopeusrajoitus on 90 km/h.

Saavutimme edellä ajaneen kuuden auton ryhmän, joiden nopeus oli noin 70 km/h. Muutaman minuutin perässä ajamisen jälkeen eteen aukeni parin kilometrin suora, jonka varressa ei ollut havaittavissa sivuteille johtavia risteyksiä. Laitoin pitkät valot päälle jotta edellä ajavat näkisivät selvästi meidät. Kiihdytin nopeuden noin 130 km tunnissa, ja pidin sen siinä. Ensimmäiset kolme autoa ajoivat ryhmänä, ja ne ohitimme ongelmitta. Seuraavat kaksi autoa ajoivat muutaman kymmenen metrin päässä edellisten edellä, ja kun olimme noin kaksi-kolmekymmentä metriä taaemman auton takana (tämä oli pikkubussi), alkoi tämä ohjata meidän eteemme. Soitin torvea, ja jarrutin terävästi.

Sitten tein pahan virheen.

Näin auton kuljettajan katsovan peilin kautta suoraan meitä ja kuvittelin hänen keskeyttävän aloittamansa ohituksen. Hän kuitenkin ohjasi suoraan eteemme, jolloin jouduin väistämään oikealle pois ajoradalta, koska en enää ehtinyt jarruttamaan tarpeeksi.

Onneksi tie oli suora, näkyvyys hyvä, eikä tienpinnan ja pientareen välillä ollut korkeuseroa. Muutaman kymmenen metrin ja rauhallisen jarrutuksen jälkeen kykenin palaamaan ajoradalle.

Miksi näin kävi?

Olin juuri edellisenä päivänä kertonut Kirsille tämän tilanteen olevan yksi niistä, joihin täytyy olla koko ajan valmiina. En kuitenkaan toiminut tietoni mukaisesti, vaan kuvittelin pikkubussin kuljettajan keskeyttävän aloittamansa ohituksen.

Minulla olisi ollut hyvin tilaa ja aikaa jarruttaa, jäädä hänen peräänsä ja palata siitä omalle ajoradalle. Eli minun olisi tullut keskeyttää oma ohitukseni ja odottaa tilanteen rauhoittumista.

Opetus

Kun ohitat jonoa:

1) pidä nopeutesi kurissa, ts. älä aja liian paljon ohitettavia kovempaa
2) aja keskellä vastaantulijoiden kaistaa, niin kykenet tarvittaessa siirtymään nopeasti molempiin suuntiin
3) ole koko ajan valmiina toimimaan kun huomaat auton alkavan siirtyä eteesi ja keskeytä heti oma ohituksesi

Parempi olla elossa ja antanut periksi, kuin kuollut ja pitänyt kiinni oikeuksistaan.

Takaisin ylös